Kitikatin tuotteita voi käyttää eri tilaisuuksienkin apuvälineinä ja luoda niillä yleistä hauskuutta. Eräissä häissä kaaso keksi, että pannaanpas sulhanen piirakanpaistoon. Hänen ylleen ripustettiin Kitikatin pellavainen karjalanpiirakkareseptillä varustettu essu ja päähän sidottiin oikeaoppisesti huivi. Tarina ei kerro, tekikö sulhanen taikinankin vai oliko valmiina. Siitä vaan sitten ajelemaan eli ka ulitsemaan piirakanpohjia. Kun ne oli valmiit, sulho lätkäisi aimo annoksen riisipuuroa pohjan päälle ja alkoi rypyttää reunoja. Yleistä hilpeyttä herätti piiraiden muoto. Joku kysyikin, että emännänkö mallilla sulho niitä väänteli. Kuulemma oli naapurin emännältä mallin saanut.

Silläe uhalla, että ollaa Pohjos-Karjalassa ja että kuulijoehen joukossa suattaa olla niitä, joehenka mielestä kaekki savolaeset ouvat kieroja ja laeskoja ja että savonmuan kiel on jonnii joutavoo turvan lottuutusta, pien tämän puhheenvuoronj omalla äetinkielellänj. Ja niin tien vastakii, jos joku vielä tämän jäläkeen pyytää julukisesti suuta aakomaan. Se on nimittäen sillä laella, että nyt kun markkakii meiltä otettiin poes, oma kiel taetaa olla niitä aenoeta asijoeta, mihinkä EU-herrat eevät piäse ronkkimaan eekä tirektiivijään asettelemaan. Se on meijjän ommoo, ja sitä meijjän ei pitäs unohtoo, oltiinpa kotosin mistä päen muata tahhaasa tae kulukemassa millon missäe mualiman kolkassa.

Tae mistäpähäntä tietää, jos keksiivät kieleennii jottaen rajotuksia ja siäntölöetä. Jos vaekka Rysselin herrat yhtäkkijä miäreisivätten jotta Itä-Suomen liänissä pitäs huastoo joka paekassa samalla tavalla. Perustettasj rojekti, jonka nimeks laetettasj vaekkapa "savolaes- ja karjalaesmurteihin yhenmukastaminen". Palakattasj rojektipiällikkö ja perustettasj ohjaastyöryhmä vahtoomaan, mittee se rojektipiällikkö suap aekaan. Rojektipiällikkö tekis esityksen sanankäätön tasapäestämisestä, jonka ohjaastyöryhmä esittäes etteenpäen MYRille ja sitä tehen EU-rahotuksista piättäville tahoelle. Esityksessä miäriteltäsj että oesko oekeemmin sannoo, karjalanpiiroot vae piirakat taekka käätetäänkö vokkaaleja siihen tappaan niinku Savonlinnan seovulla sanotaan "on nii juloman kylömä ilema että silemäkulomia kylömää vai niinku muualla Savossa "on nii juluman kylymä ilima että silimäkulumia kylymää. Siinä sitä oessii muutamalle EU-tarkastajalle töetä, kun kiertäsivät kyliä immeisten puhheita vahtoomassa. 

Sannoovat savolaesten olevan tuhmia tallukoeta, jotka eevät opi millonkaa oekeihin immeisten laella huastamaa, että se levvee aksentti kuuluu puhheesta eljpähäntä missä tahhaasa. Se on muuten vale. Kyllä savolaesettii oppii, ku oekeeseen paekkaan männöövät ja ouvat tarpeeks kaavan. Aenae savolaespoeka, Erkki Liikanen, on oppinna. Saen niät tehä vertaelevvoo tutkimusta, kun se olj tässä tuannon uamuteeveessä jottae laasuntoo antamassa. Muistin, mitenkä hiän puhu ennen Rysselii männöö. Rysseli on opettanna, että puhhuissa suuta ei pie pittee levällää ku ryssäläene jakoavvaen, vuan supummalla, tällä tavalla näen. Sennii se on oppinna siellä suuressa mualimassa, että ku vähätellää tae pahotellaa jottae asijata, ni suupieliä pittää mutjaottoo äkkijä alaspäen, sillälaella kultivoejusti samalla ku vähä nytkäöttää hartijoeta. En oppinna tekemään sitä samalla laella, vaekka puolj tuntija peilin iäressä harjottelin.

Oman kielen pitäminen tämmösenä aekana onnii melekone temppu, ku jokapaekassa solokotettaa enklantia tae jottae muuta kieltä. Ja kyllä se on tämä EU-aeka vaekuttanut meijännii kieleen ihan muan sisällä. Varsinnii nuo rojektiloehen selostukset on kirjutettu nii taeten, että tämmönen mualaestollikka ei ens lukemalta piäse hajullekkaa. Tässä tuannon saen luvettavaksenj yhen rojektin selostuksen. Sen olj väkertännä kokkoon joku nuoer opiskelemassa oleva tytön huitukka. Se vaekka olj olevinnaa kirjakieltä, mitä ossoon kaekistellen jollae laella lukkee vaekka nurinpäen, ni siitä rojektipaperista en tolokunnu mittää, vaekka viitee erj kertaa tavasin. Enkä tänäkää päevänä tiijjä, mittee sillä rojektilla ajettiin takkoo.

Omassa yrittämisessänj en ou vielä törmänny tirektiivilöihin, mutta kuulopuhheina oun kuullu muihen huastavan, mitenkä suattaa tirektiivit tuntuva meistä mehtäsuomalaesista turhanpäeväseltä pilikunhalokomiselta. Otetaampas esmerkiks tämä mansikka, mansikkapitäjässä ku ollaan. Tirektiivit miäree, minkä kokone myöntimansikan pittää olla. Sammaa loutaan ei pie panna erj kokosia marjoja. Koko miäritellää suurimman poekkileikkauksen halakasijan mukkaan. Mansikoehin pittää täättee seoroovat vähimmäeskoot: extraluokka 25 millimeetriä, luokat I ja II, paetsi Primella ja Gariquette-lajikkeet 22 millimeetriä. Primella ja Gariquette-lajikkeilla halakasija pittää olla vähintään 18 millimeetriä. Mehtämansikoelta ei vuajita vähimmäeskokkoo. Uatellaampas mansikkatilloo, jossa on vaekkapa kymmenennii hehtaaria mansikkoo ja poemijoeta puolensattoo yhtaekoo koppiisa kansa mansikkarivilöehe välissä kyykkimässä. Millä helekutilla sitä joka marjan mittoo, jotta 25 millimeetrin luatikkoo ei vuan sattus lipsahtammaa 22 millin marjoo?

Kohta ne ruppee meitä immeisijjäe niputtammaa halakasijan mukaan tae ehkä paremminnii ympärysmitan mukkaa, ku sen voep arvijoeja silimillä. Aenae toestaseks immeisen turhanpäeväne halakasu ku on kiellettyä. Meijät pulskemmat varmaan pannaan sitten reservaattiin, missä kaekki on suurempoo, meitä varten tehhää linja-aatot, jossa sovitaan istumaan, omat puarit, missä iletään käyvä syömässä, omat saeraalat, joessa paekat on suunniteltu nii jotta mikkää ei ahista, ei aenakaa sängynlaejat. Ja sitte ku keikahettaa ja jouvutaa hiekansyöntii, ni meijjät tietennii lajitellaa niinku mansikat koon mukkaan luatikoehin. -Vuan eipä se haettoo sekkää mittää, piäsenpähän kerrannii extraluokkaan sitte minähii.